Perttu Häkkisen säätiöltä on usein kysytty simppeli kysymys: mitä on alakulttuuri? Yksinkertaiselta kuulostava kysymys on monisyinen ja luonteeltaan retorinen, eikä siihen ole helppoa löytää vastausta.
Tai ei ainakaan yhtä oikeaa vastausta, koska jokainen kulttuurin marginaaleissa toimiva ihminen hahmottaa alakulttuurin hieman eri tavalla. Moni ei todennäköisesti edes mieti omaa asemaansa kulttuurikentällä, sillä tärkeintä on taiteen ja kulttuurin tekeminen.
Me täällä Perttu Häkkisen säätiössä ajattelemme, että alakulttuuri on instituutioiden ulkopuolella syntyvää kulttuuria, jota tehdään tee-se-itse-hengessä. Alakulttuuriin kuuluu usein se, ettei sillä ole suurta kaupallista potentiaalia. Omakustanteita julkaiseva artisti ei välttämättä saa edes omiaan pois, vaikka hän myisi muutaman sadan vinyylipainoksen loppuun keikoilla tai kädestä käteen ystäville tai tuttaville.
Taloudellisen voiton tavoittelu ei kuulu alakulttuurin pirtaan, mutta ihmisen olisi kiva välillä syödä, maksaa laskunsa tai ruokkia jälkikasvuaan tai lemmikkiään. Siksi Perttu Häkkisen säätiön tavoitteena on lisätä alakulttuurin arvostusta Suomessa.
Vai pitäisikö sittenkin puhua monikossa alakulttuureista?
Alakulttuureiden kenttä on nimittäin kovin laaja. Äkkiseltään on vaikeaa nähdä, mikä yhdistää vihaista marginaalihiphopia tekevää räppäriä, omakustannekirjoja julkaisevaa runoilijaa tai vaikkapa itseoppinutta kuvataiteilijaa, jonka estetiikan taju on peräisin jostain muualta kuin taidekoulusta.
Usein alakulttuureista puhuttaessa ensimmäinen mielikuva on tuhnuinen tee-se-itse-estetiikka, jota esimerkiksi zine edustaa puhtaimmillaan. Se on jotain sellaista, jonka jokainen luku- ja kirjoitustaitoinen pystyy tekemään. Jos ei muuten, niin käsin kirjoittamalla ja leikkaamalla, liimaamalla ja kopiokoneella.
Edellä mainittu on vain yksi näkökulma alakulttuurin estetiikkaan. Se voi olla yhtä lailla kaunista, herkkää, koskettavaa ja ylevää – ihan mitä vain.
Mutta mikä sitten yhdistää eri alakulttuureita?
Yhteinen nimittäjä löytynee tekijöiden ulkopuolisuuden tunteesta ja asemasta kulttuurikentällä. Moni alakulttuuritoimija tekee kulttuuria pienelle samanlaisen estetiikantajun jakaville ihmisille, mutta usein tekeminen ja yhdessä puuhastelu ovat itsessään yhtä tärkeää kuin lopputulos.
Perttu Häkkisen säätiö tukee Alakulttuuripäivän tapahtumia pienillä avustuksilla, joita voi hakea säätiöltä (katso lisätiedot täältä).
Haluatko järjestää tapahtuman?
Tutustu ohjeeseemme: 7 askeleen ohjelma eli kuinka järkkään tapahtuman
